Helmikuun 2014 Suuntumutus: Sagun Nepal

Astut Kontulan metrosta ulos ja se on siinä: ulko-olemukseltaan täysin huomaamaton, erittäin maukkaita aterioita tarjoava Nepalilainen helmi A-oikeuksilla.

Alkuruoaksi otettu Mango Lassi oli sopuisaa peruskauraa, ehkä himpun verran liian makea omaan makuuni, mutta seurueen nuorin (noin 1 v.) nautti juomasta kovin.

Ruoat tulivat suhteellisen nopeasti, mutta yhdelle Sekeko Sinke Kababille (lammaskebabille) oli käynyt tandooriuunissa huonosti ja lammaspullat olivat tippuneet hiilien sekaan. Ravintola pahoitteli tilannetta kovasti ja ehdotti, että he tuovat tilalle suositun annoksen, joka sisälsi lammasta, jättikatkarapuja, kanaa ja tuorejuustoa.

Annos oli kieltämättä hyvä, mutta muut tilatut ateriat, kanaa valkosipulikermakastikkeessa, lammasta sekä katkarapuja pinaattilla ja inkiväärillä, maistuivat jopa paremmin. Etenkin pinaatissa oli hyvä ja tuore aromi. Parhaiman annoksen tittelin vei pöytään asti päässyt lammaskebab, joka oli mausteinen olematta kuitenkaan liian tulinen.

Myös aterioiden lisukeraita oli freshiä ja erinomaista, joten olimme tyytyväisiä Sagunin tarjontaan. Palvelu oli ammattitaitoista, mutta samlla kuitenkin lämmintä (lapselle tuotiin syöttötuoli ja oma lautanen sekä pudonnut veitsi nostettiin  kyselemättä lattialta ylös ja tilalle annettiin puhdas).

Ilta oli paikassa hiljainen, meidän seurueen lisäksi paikalla oli vain kaksi pöytäkuntaa. Ruokailutila oli itsessään kyllä ihan siisti ja kotoista, mutta hiukan häiritsi katossa olleet laudat, joiden välistä näki selvästi tyhjään tilaan ennen varsinaista kattoa.

Ruon maku ja henkilökunta saivat ainakin meidät hyvälle mielelle!

Maku 9-

Hinta n.15-20€

Ilmapiiri 7

Go/ Think going/ No go: Tämä on go!!

// Nipsu

Suuntumuttajien Itsenäisyyspäivä 2013 (vai aikainen joulu?) - perinteitä kunnioittaen

Suuntumuttajat ovat perinteisesti kokoontuneet erään pariskunnan luo (kiitos K & J!) viettämään itsenäisyyspäivää - aina sillä kokoonpanolla, ketkä kaupungissa sattuvat olemaan. Perinteenä on ollut pitää "kinkunvalvojaiset" ja paistaa itse karjalanpiirakat. Sen lisäksi tänä vuonna otettiin talvisota-henkisesti kuvainnolliseksi sotatantereeksi keittiö ja ottelu Suomi-Venäjä jouluruokien välillä. Itse tehden, totta kai!

Itsenäisyyspäivän aterian valmistelut alkoivat jo torstaina, esivalmistellen mm. venäläisen keittiön antimet shuba eli silliturkki (1,5 sipulia, 4 keitettyä perunaa, silli, majoneesia, 3 keitettyä punajuurta, 3 keitettyä kananmunaa - nämä kaikki silputaan pieniksi palasiksi ja ladotaan kerroksittain tarjoilukulhoon) ja K&J:n itse nimeämä Lemmensalaatti (juustoa raasteena, monta valkosipulin kynttä raasteena ja  majoneesia - ainekset sekoitetaan keskenään) - sekä suomalaisjouluperinteitä kunnioittaen laittamalla 7 kilon kinkku uuniin yöksi (=kinkunvalvojaiset). Itsenäisyyspäivän aamupalalla saatiinkin siis jo nauttia lämmintä joulukinkkua!

Perjantaina porukan kasaantuessa pikkuhiljaa yhteen, aloitettiin karjalanpiirakoiden teko.

Rypytyksen eri koulukunnat - toiset aloittaa alhaalta, toiset keskeltä.

Ensikertalaisia piirakanleipojia opastetaan kädestä pitäen.

Tiimityöskentelyllä menestykseen!

Lopputulos, voilà!

No ja se kinkku myös!

Kattausta ja kilpa-asettelua.

Pöydän päässä savustettua siikaa sipuli- ja majoneesipedillä.

Porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot olivat ainoat ruuat, joita emme valmistaneet itse.

Keskellä lemmensalaatti, sen vieressä itsetehty sienisalaatti ja alakulmassa silliturkki.

Ruokajuomat. DB Durif 2010, Australia, erittäin hyvä hinta-laatusuhde!

Koskenkorvan Valhalla yrttilikööri maistelussa. Lauran arvostelussa luokassa "lähes miedon makuinen, kevyt yrttilikööriksi".

Ja asiaan kuuluu myös jälkiruokadrinksut: Aperol Spritz (kuohuviiniä, Aperolia ja soodaa).

Itsenäisyyspäivää suuntumuttajien tapaan; hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Taustalla Itsenäisyyspäivän vastaanotto Tampereelta. Miten te vietitte Itsenäisyyspäivää?

Suuntumuttajat - hyvää ruokaa, juomaa ja elämyksiä metsästämässä

Suuntumuttajiksi itseään kutsuva kaveriporukka on kokoontunut jo vuosien ajan yhdessä eri ravintoloihin nauttimaan uusista makuelämyksistä niin Helsingissä kuin ulkomaillakin. Lokakuussa 2013 ajatus kokemusten kirjaamisesta ylös synnytti idean kasata yhdessä koetut ravintolaelämykset ihan omaan blogiin! Luvassa siis makuelämyksiä, kuvia, suosituksia ja huonoja vitsejä.

Kun on syönyt niin paljon, ja niin monessa paikassa kuin me, alkavat muistot eri paikoista hämärtyä. Blogin tarkoitus on siis muistuttaa porukkaamme siitä, mitä missäkin syötiin ja miltä ruoka maistui - ja jos voimme samalla jakaa ravintolakokemuksia lukijoillemme, niin mikäs sen hauskempaa!

Blogissa fiilistellään makuelämyksiä myös kotikeittiön ääreltä, tastingeista, ulkomailta ja ennen kaikkea Itä-Suomesta - sillä yksi merkittävä tekijä, joka tätä porukkaa muiden yhteisten intressien ohella sitoo yhteen, on se, että jokaisessa pariskunnassa on ainakin toinen osapuoli Itä-Suomesta!

Blogia siis ylläpitävät 11 suuntumuttajaa eli ruoasta nauttijaa. Tarkoitus on, että jokainen meistä kirjoittaa vuorollaan, joten jokainen postaus on taatusti erilainen! Keitä me sitten olemme? Kolmenkympin kieppeillä olevia (pariskunta)kaveruksia eri elämän aloilta, eri puolilta Suomea.

Kuka on kuka?

Laura: Rempseä, iloinen, itä-suomalainen neito, joka ymmärtää niin herkullisten kulinaaristen elämysten kuin laadukkaan arkiruoankin päälle. Laura väistelee anjovista lautasellaan, mutta on muuten kaikkiruokainen ja etsiytyy ulkomaan reissuillaan aina paikallisen keittiön ääreen. Tämä nainen on suuri tulisen, latinoruoan ystävä ja hän metsästää täydellisen juustokakun reseptiä.

Maria: Elämäniloa pursuava ja hulvattoman hauska Itä-Vantaalta kotoisin oleva rouvashenkilö, rakastaa hyviä kastikkeita ja lohta niin raakana kuin kypsänä. Italian vaihtovuosi jätti jälkensä tähän naiseen ja Maria tykkääkin laittaa myös omassa keittiössä italialaista ruokaa. Nauttii tastingeista ja on kartuttanut makuelämyksiä niin viini-, samppanja-, kuin viskitastingeissa.

Mikko: Juurilleen uskollinen Mikko taitaa karjalanpaistin salat - ja yleisesti ottaen tämä mutkaton ja elämän iloinen mies arvostaa hartaasti kypsytettyä ruokaa. Intohimoina ovat sushi ja erilaiset ruoka-viini-kombinaatiot. Karsastaa einesruokia ja arvostaa puhtaita makuja.

Tuomo: Jo kotoa perusteelliset ruuanlaittotaidot oppinut itä-suomalainen nautiskelija tykkää kokeilla uusia reseptejä - ja kalastaa / metsästää itse. Sellaista ruokaa ei olekaan, jota tämä mies ei söisi hyvällä ruokahalulla, mutta erityisesti intohimon kohteena on kyyhkynrinta, hanhenmaksa ja raaka kala. Ruuanlaitossa Tuomo vannoo kesän, kaasugrillin ja epäsuoralla lämmöllä kypsennetyn ruuan nimeen.

Nelli: Keravalla kasvanut, tosin Savossa vahingossa lomamatkalla syntynyt ja Tallinnassa tällä hetkellä asusteleva Nelli rakastaa matkustamista - ja siten myös eri maiden ruokakulttuurit ovat lähellä sydäntä. Vaikka täman naisen Tallinnan ravintolasuosikit koostuvatkin mutkattomista ja edullisista lähiöravintoloista, on vastapainoksi illallinen huippuravintolassa hänelle riittävän hyvä syy ulkomaille matkaamiseen, kuten myös viinitiloilla vierailut. Vaativammat kokkailut Nelli on ulkoistanut kotona siipalleen ja keittiössä syntyykin pääasiassa erilaisia ruokaisia salaatteja ja muuta simppeliä arkiruokaa.

Krisse: Asikkalaan eksynyt, Kuopion kautta kiertänyt nykyään Helsingin sydämeen päätynyt, etikkaa rakastava "kotiäiti". "En syö eläkseen vaan elän syödäkseen"-periaatetta on vaalittu Krissen kodissa pienestä pitäen ja sen vuoksi myös Krisse rakastaa ruoanlaittoa ja ammentaa mielellään maailmalta uusia makuja omaan keittiöön. Krissen kodin pyhäkolminaisuuden salat ovatkin; ripaus suolaa itä-suomalaisittain, tilkka etikkaa slaavilaisittain ja kulaus viiniä ruoan päälle - a vot!

Samuli: Stadilainen luomuviljelijä, joka oikeasti (?) on viiksiensä takana lymyilevä savolainen runoilija/insinööri. Rakastaa elämää kaikissa sen muodoissa ja varsinkin punapäisiä naisia, ruokaa ja keskusteluja. Kokkailessa kaihtaa reseptejä ja yllättyy usein itsekin lopputuloksesta.

Nipsu: Nipsu on Tove Janssonin luoma kuvitteellinen hahmo, joka on muumien pikku ystävä, rahanahne ja perso hyvälle ruoalle. Kuvaus pitää aika hyvin paikkansa muuten, mutta tämä Nipsu ei tunne yhtään muumia ja ahneudessa on varmasti monia eri puolia. Hyvä ruoka on kuitenkin molemmille yhteistä ja parasta mitä Nipsu voi tietää on tuoreet, voissa paistetut neulamuikut, joita ei ole koneellisesti perattu. Lähiruoka, luomu ja alkuperäiset ainekset ml. voi on ateroiden peruselementtejä, joten mäkkäristä ei tätä tyyppiä löydä. E-koodit epäilyttää, mutta eksotiikka on kuitenkin aina plussaa. Matkakohteet tuleekin valittua jonkun muun kuin All Inclusive pakettien perusteella. Joskus voi harkita All you can drink tyyppistä vaihtoehtoa, mutta nykyään senkin voittaa yleensä pullo tai pari hyvää kuohuvaa tai viiniä.

 

Lisää esittelyjä vielä luvassa... Ja piakkoin myös asiaa varsinaisesta aiheesta.

Tervetuloa mukaan makunautintojen äärelle!